I´m really sorry, because I won`t this time write in English. This would come then super long post. I just write about how boring my life is and about my weird thoughts. But if you are really interested, you can ask about it in comment box.. :)
Hei hei! Tää viikko on mennyt nopeesti, eikä mitään erikoista ole tapahtunut. Tällästä perus settii. Huoh, vähän liian tasapaksua tää elämä. Herään, kouluun, kotiin, nukkuu, herään.. Ja näin se vaan jatkuu. Täytyis saada jotain muutosta tähän, mutta ei se musta ole kiinni... Asun täällä korvessa ja ei täällä ketään ole. Voisin ottaa lisää harrastuksia, mutta ne maksaa ja neki on kaukana. Angst, angst. Eikä yhtään auta, että on viikonloppu, sillä ensi viikolla alkaa koe viikko ja siihen pitäis jaksaa päntätä. Musta jotenkin tuntuu etten tee muuta ku nukun, syön ja oon koneella. Fuck my life! Oh, right you can`t, because I don`t have any...
Tänään oli sentään tanssi. Mutta se oikee ope ei ollu siellä, vaan sielä oli joku poika vetämässä. Ehkä pari vuotta mua vanhempi tai en mä tiiä. Alussa meni hyvin ja olin iha innoissani. Vedin tunteella. Mutta sitten menin sekasin. Ja sitten toisen kerran. Ja sitten rupesin kelaa, kui awkward et oon ainoo, joka on sekasi. Sit aloin vaa kelaa ja yritin muistaa askelia, mutta ei siitä paskaakaa tullu. Eikä asiaa auttanu yhtään, että mulla oli paskat treeni vaatteet. (Tai oli jotenki vaa epämukava olo). Kuitenkin suoritin kaiken ja lopussa ne jututki alko painuu mielee.
Tän angstitus mielentilan jälkeen päätin syödä lettuja.. Ettei vain tämä tyttö pääse laihtumaan. No, mutta oli ne hyviä. Ja olihan siinä kaiken lisäksi päällä itsetehtyä omena hilloa.
Pohdin vielä mikä meni sitten niin pieleen? Kyse oli yksinkertaisesti ajattelemisesta. Ei koskaan kannata ajatella! Jos ajattelee ja stressaa omia vaatteitaan tai muiden ajatuksia, niin väkisinkin siinä tulee epämukava olo. Ja, jos ajattelee, niin ei pysty tekemään asioita tunteella. Sama esim. ku on salilla ja kelaa, että kehtaako päästellä puhkivia äänijä treenatessa, nii, jos sellasii kelaa, nii ei vaa pysty antaa ittestään 100%, koska koko ajan täytyy vilkuilla, mitä, jos joku kuulee ja mitä ne ajattelee. Tai omg, mitä jos oon punainen, kelaaks ne et mul on nii huono kunto.
Kannattaa vaa tehdä tunteella , niin, että asiasta tulee hyvä olo. Kannattaa tehdä asioita itsensä takia ja kannattaa vaan unohtaa koko muu maailma. Siksi onkin hyvä esim. salille lähtiessä ottaa vaa omat musat ja laittaa ne täysille ja unohtaa kaikki muut ihmiset paikan päällä.
Tän viikon artisti: Marina and the diamonds. Oon vaan niin tykästyny tähän biisiin. Voi olla, koska sanat, voi olla, koska soundi, voi olla koska Ellen kuukauden levyn laulaja, voi olla, koska sen tyyli, voi olla, koska inspiraatio.
Mun kanssa samaa koulua käyvät ovat ehkä huomanneet pienen tähden naamassani parin päivän ajan.. Myönnän inspiraationi siihen lähti tästä.
Itse henk. kohtaisesti ajattelen Marinan sydämmen tarkoittavan kyyneleitä rakkaudesta. (En siis oikeasti tiedä asiasta mitään, sillä en ole perehtynyt asiaan syvemmin, mutta näin tulkitsen sen ilman taustatietoja..)
Minä tein tähden, koska kyynelet merkitsevät minulle pienen pieniä tähtiä. Ajattelen, että, kun ihminen itkee kaiken tuskan ja pahuuden itsestään pois niin siitä tulee loisteliaampi. Aivan kuin kirkkaampi ja puhtaampi olio, kun kaikki se tuska on kyynelten mukana virranut pois. Ne kyyneleet ovat ikään kuin pieniä tähden lentoja elämämme aikana. Joskus me muistamme ne sellaisina, toisinaan ne hukkuvat tuhansien muiden tähtien joukkoon.
Voi olla, että musta tähti on minulle muisuttamassa, että vaikka joskus, niitä kyyneliä pääsi ja paljon, niin kaikesta voi päästä yli. Silmäkulmaani on ilmentynyt musta tähden muotoinen kuolio, kaikista niistä tuskan kyynelistä. Ne muistuttavat menneisyydestä, mutta myös siitä, että kaikkia niitä ihmisiä ei voi enään saada takaisin. Lapsuus on ohitse, ja rakkaat ihmiset ovat pieninä loisteliaina tähtinä muistoissamme.
 |
| I look like UFO |
Antakaa anteeks kirjotus virheet ja yms. sekavat kirjotukset, mua väsyttää. Mutta opiskelun iloja!
